Edustuksen kausi lähestyy loppuaan

Edustuksen kauden viimeinen kotiottelu päättyi pistejakoon Paimion Hakan kanssa. Pisteet jaettiin kaksijakoisen ottelun jälkeen lukemin 2-2 (0-2). Ottelun jälkeen molemmat joukkueet olivat varsin käärmeissään. Hampaankoloon ei jäänyt välttämättä niinkään itse lopputuloksen takia vaan lähinnä turhan eksyksissä ottelun tuominneen kokemattoman tuomarikolmikon vuoksi. Ero oli kuin yöllä ja päivällä Kuparivuorella edellisellä kerralla TPK-pelissä nähtyyn Mathias Gestraniuksen mestarillisesti johtamaan kolmikkoon. 

Ei erotuomarikolmikko kuitenkaan ollut ainoa, jonka otteisiin jäi toivomisen varaa. Ensimmäisellä puoliajalla näytti nimittäin siltä, että kotijoukkueen jalat ja taistelutahto olisivat kadonneet edellisviikon kärkikamppailuun Ahvenanmaalle. Vierailijat onnistuivatkin latomaan pallon kahdesti VG-maaliin avauspuolikkaalla ja olisivat paremmalla onnella voineet tehdä useammankin lisäosuman mm. laadukkaista erikoistilanteistaan. Onnea oli tosin mukana maaliin johtaneissa tilanteissa. Ensimmäinen osuma syntyi aavistuksen paitsiolta haiskahtaneesta tilanteesta Jaakko Rinteen pyyhältäessä karkuun VG-puolustukselta. Naantalilaisten maalissa pelannut Toni Virtanen peitti Rinteen viimeistely-yrityksen vastaantulollaan, mutta seurannut jatkopallo pomppi paimiolaisille ja aina VG-maaliin asti. Myös jälkimmäisessä osumassa olivat VG:n puolustuslinjan kädet pystyssä kun paitsioasemassa ollut Paiha-hyökkääjä näytti osallistuvan peliin VG:n katkoessa päällä pitkää palloa. Hätäistä katkoa seurannut jatkopallo putosi 40 metriin espanjalaisvahvistus Albert Solerille, joka täräytti todellisen golazon Virtasen yli verkkoon. Laukaus oli upea, eikä sitä voi sentään laittaa tuomareiden piikkiin. 

Toisella puoliajalla VG sai otetta pelistä ja sai vihdoin palkinnon kavennusmaalin muodossa tunnin pelin jälkeen. Asialla oli jälleen lähes täyden ysikymppisen hikoillut ja ensimmäisen maalinsa VG-paidassa viimeistellyt Tuomas Markkula. Veikkausliigaa ja Ykköstä Tepsissä sekä Ropsissa nuorena poikana pelannut Mare otti kauniisti haltuunsa Tomi Virran pitkän syötön ja tälläsi pallon komeasti oikeaan yläkulmaan. 

Tasoitusmaalia vimmatusti janonneen VG:n valmennusjohto reagoi 70 minuutilla tehden tuplavaihdon ja päästäen lentävät Kymäläiset irti samalla kertaa. Pikkulinnut ovat Naantalissa laulaneet että Paiha-peli saattoi jäädä Juhani "Kyy" Kymäläisen viimeiseksi Kuparivuorella. Aika näyttää pitääkö tämä huhu paikkansa, mutta ainakin vielä kerran Kyy oli mukana auttamassa joukkuettaan nousemaan tasoihin. 

Tasoitusmaali syntyi pilkulta vartti ennen täyttä aikaa. Tehtävän suorittajana toimi toppari Virta, joka laittoi pallon maalivahti Jani Granitin käsien läpi verkkoon. Rangaispotkua edelsi Lauri Lavoseen kohdistunut rike, josta vierailijoilla oli myös jonkun verran huomautettavaa erotuomarin suuntaan.

Jännittävän ottelun lopussa oli molemmilla vielä paikkansa lisäosumiin. Peli olikin lopussa aikamoista havaijipalloa, jossa vuoron perään kohellettiin molemmissa päissä ja välissä huudeltiin yhteen ääneen lisähämmennystä aiheuttaneiden tuomariparkojen suuntaan. Parhaimmista paikoista puheen ollen pääsi vierailijoiden Rinne läpiajoon, mutta Virtanen peitti vastaantulollaan kokeneen hyökkääjän etenemisen. Toisessa päässä oli puolestaan Lavonen karkumatkalla, mutta tällä kertaa veti Granit pidemmän korren. Lavosella oli toinenkin hyvä paikka ohittaa Granit tämän seikkaillessa maaliltaan, mutta kaukaa lähtenyt nosto tippui ohi maalin. Paikoista huolimatta jäi paremmuus tällä kertaa ratkaisematta ja kotiin lähdettiin tasapelipisteiden kera. 

VG:llä on takana kolme voitotonta ottelua ja sarjanousu on karannut käsistä. Viidenkymmenen pisteen rajapyykkikin jää haaveeksi Paiha-tasurin myötä ja Piffen hengittää kolmospaikalla niskaan. Ei päitä kannata pensaaseen kuitenkaan pistää. VG on kuitenkin jo varmistanut mitalisijan Kolmosessa ja kerännyt 45 pistettä. Hiukan perspektiiviä rekordiin tuo se, että naantalilaisseura on rohmunnut viimeksi yhtä paljon pisteitä Kolmosessa joukkueen nuorimman jäsenen Miika Tommilan syntymävuonna 1996. Silloin 45 pistettä 22 pelistä riitti sarjanousuun. Menestysvuotta 1996 lukuun ottamatta näille pisteille ei ole päästy koskaan. Ottamalla pisteitä vielä kauden viimeisestä pelistä Jytyä vastaan voidaan hyvällä syyllä alkaa puhua tuloksellisesti ainutlaatuisen loistokkaasta kaudesta naantalilaisessa edustusjoukkuejalkapallossa.